Koulua ja kikkailua

 "Kahvia tähän aikaan?" kysyi kiinalainen kämppikseni. "Pitää kirjoittaa vielä tänään jotain", vastasin. Puin asuun, että olisi jokin kouluhomma, mutta tarkoitin tätä blogia. En jaksanut tähdentää, koska oli taas tohkeissaan valmistamassa jotain herkullista ja ennen kaikkea taivaalliselta tuoksuvaa ruokaa. Seuraavassa onkin tarkoitus tahdentää hieman tarkemmin kuinka täällä eläminen jokapäiväsine ruutiineineen on kaikenkaikkiaan alkanut, eritoten nyt kun päälle kuukauden asumisen jälkeen on paikka alkanut tuntumaan jo kodilta. Myös suurempi lauma ystäviä Suomesta on sitten viime kirjoituksen jälkeen käynyt vierailemassa täällä päin maailmaa. Kommelluksista heidän kanssaan ja ilman vielä lisää tässä blogissa.

Suomalais-unkarilais -aiheiset etkot, joissa syötiin tietenkin gulassia.

Luennoilla on nyt siis käyty kaksi viikkoa ja kolmas viikko alkamaisillaan huomenna. Vaikka tänään onkin maanantai, oli tämä osa maailmaa kiinni Pyhäinpäivän vuoksi. Sitä vietetään täällä katolisen perinteen mukaan aina 1. marraskuuta kuten oikeasti on tapana, eikä 31.10.-6.11. aikavälillä sattuvana lauantaina. Skandinaavinen työtä arvostava yhteiskunta siirsi tämänkin viikolle mahdollisesti osuvan kristillisen juhlapyhän osumaan viikonloppuun jo 1700-luvun loppupuoliskolla, ja 1950-luvulta lähtien on se aina ollut nykyisenlainen. Tämän vuoksi eritoten tämän vuoden Halloween osuu kummasti viikkoa ennen meillä päin vietettävään Pyhäinpäivää, mikä on varmasti aiheuttanut ja aiheuttanee kummastusta jo viime lauantaina hirviöasuissa juhlineen kansan parissa.

Halloweenin ja Pyhäinpäivän yhteydestä opin ainakin jotain uutta, ja se onkin ehkä enemmän kuin yhteensä olen tähän mennessä luennoilla oppinut. Kaikki kolme luentokurssiani ovat siis saksaksi, ja ymmärrän luennoitsijoiden pölötyksistä ehkä noin viideneksen. Onneksi olen valinnut alan, jossa kuvat ja taulukot näyttelevät suurta osaa, ja lisäksi luennoitsijat omaavat hyvät julkisen puhujan lahjat sekä käyttävät hyvin paljon ruumiinkieltä ja yksinkertaistavia esimerkkejä selvittäessään kuulijoille luentokalvoilla esitettäviä asioita. Ainut vaan, että hieman hassulta tuntuu, kun kaikki ympärillä olevat repeävät valtavaan nauruun opettajan lohkaiseman aiheeseen liittyvän vitsin vuoksi. Ei auta kuin olla vitsissä muka mukana, nostaa suupieliä ylöspäin ja myhäillä ymmärtäväisesti.

Kolmen luentokurssin lisäksi opintoihini täällä kuuluu kaksi saksan kielikurssia, joista toinen järjestetään onnekseni TUM:in keskustakampuksella Münchenissä. Tämä on siis oikeasti onni, koska tämän "pakollisen" opintoihin kuuluvan kurssin vuoksi, olen etuoikeutettu saamaan opiskelijoille tarkoitetun kuukausikortin hinnasta vielä puolet pois. Vastaava etuoikeus ei toimisi toisin päin, eli jos siis asuisin Münchenin keskusta-alueella ja haluisin käydä pääsääntöisesti koulua Freisingissa, joutuisin maksamaan vastaavasta kokoalueen kuukausikortista päälle 100 euroa. Hienoa ajattelua paikallisilta päättäjiltä, jotka siis ohjaavat tällä tavalla opiskelijoita asumaan lähemmäksi varsinaista opinahjoa, mutta kuitenkaan eivät eristä heitä täysin ympäröivästä suuremmasta ja tapahtumarikkaammasta maailmasta. Kuitenkin julkisessa liikennejärjestelmässä on yksi heikkous. Ei ole mahdollisista ostaa kausikorttia, joka olisi voimassa esim. kuukausi eteen päin ostopäivästä, vaan kukin kuukausikortti on vain kyseiselle kalenterikuukaudella. Vaihtoehtoisesti on mahdollista ostaa loppukuun ajalle viikkokortti, mutta kannattavuuden laskeminen menee hankalaksi, mitä pidemmälle kuukausi on ehtinyt kulua.

Mensan ruokailuasetti ja esteettistä silmää
hiova asettelu.

Oman kappaleensa ansaitsee oman kampuksen mensa, eli opiskelijaruokala. Sen ulkoinen komeus ei jätä ketään kylmäksi ja sisäosa huokuu lämpöä puisilla rakennuspalkeillaan. Päivittäin sen yhtä linjastoa, huom! yhtä linjastoa, käyttää valehtelematta 2-3 tuhanteen teknisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijaa. Saksalaisella tehokkuudella ja ihmismassojen siirtoon luoduilla valmiuksilla saavat jonoissa, joiden purkamiseen bio-ykkösen ruokalassa menisi kaksi vuorokautta, seisovat nälkäiset opiskelijat päivittäisen ravintonsa ennennäkemättömällä nopeudella. Lisäksi oman kampukseni mensan ruoka on osoittautunut erittäin ravitsevaksi ja hyväksi. Toisaalta ruoka ei ole ehkä kaikkein mukavimmalla tavalla tuotu esille syötäväksi (ks. kuva) sekä juomana ei löydy maitoa, mutta juoda saa omasta juomapullosta tai on mahdollista ostaa opiskelijakortille ladatuilla euroilla limua juoma-automaateista. Ja mikä omalaatuisinta, tai no niin saksalaista, juomapullon voi palauttaa erikoisiin pullonpalautusautomaatteihin, joista pantin voi ladata takaisin omaan opiskelijakorttiin.



Tosiaan ne suomalaiset Viikin kotikampukselta. Ystäväainejärjestömme Helixin ulkomaan excu suuntautui tälläkertaa osuvasti Müncheniin. Heidän kanssa tulikin vietettyä enemmänkin aikaa viime viikolla. Päällimmäisenä muistiin jäi tietenkin Allianz-areenalla paikanpäällä seurattu saksan-cupin, Deutsche Pokal'n -peli, jossa Schweinsteiger voitti Borussia Dortmundin maalein 2-1. Olen jo vakavissaan alkanut harkitsemaan esikoispoikalapseni nimeksi Bastian'ia, mikäli se minulle joskus suodaan. Peliä seuraavaa yötä en tahtoisi juuri muistella, mutta se osunee otsikon kikkailun alle vaan niin osuvasti, joten siitäkin on muutama sana kirjoitettava. Elikkäs kyseiselle päivälle osunut raideliikenteen lakko iski pahemmitin illan ja yön vuoroihin, olin jo katsonut tarkkaan, että pääsisin lähtemään noin yhden aikaan yöllä takaisin Freisingiin, olihan minulla keskiviikkona aamuluento klo 8:00, sharp! No usko Hauptbahnhofin ilmoitustaulujen paikkaansapitävyydestä loppui siinä vaiheessa kun raiteita alettiin puhdistamaan ihmisvoimin. Nökäjään lakon osuessa junien kuljettajiin, voi muu henkilökunta suorittaa puhditus- ja huoltotöitä raiteilla. Kuitenkin päätin uskoa vielä yhtä ilmoitusta, jossa kerrottiin oman S-Bahnin lähtevän kahden pysäkin päästä, ja ottaa ainoan Hauptbahnhofilta liikkeellä olevan lentokentälle kulkevan S-Bahnin sinne. Saapuessani tälle kahden pysäkin päässä olevalle asemalle, ilmoittivat ilmoitustaulut ainoaksi kulkevaksi lähijunalinjaksi juuri tämän, millä olin juuri sinne saapunut. Sen jälkeen päätin ottaa jalat alle ja palata kaksi pysäkin väliä takaisin Hauptbahnhofille, ainoastaan huomatakseni, että ensimmäinen kotikaupungissa pysähtyvä kaukojuna lahtisi kello viiden jälkeen. Seuraava toimenpide oli lähettää viestit kavereille heidän hostelliin, jospa päästäisivät sisään. Ei mitään vastausta pariin kymmeneen minuttiin, joten päätin kerätä rohkeuteni ja yrittää sisään yhtenä suomalaisporukan mattimyöhäsenä kello kolmen aikaan yöllä. Hostellin vastaanottovirkailija eipä kummempia kysellyt, kun kysäisin voisiko tulla avaamaan oven "omaan" huoneeseeni, koska minulla ei vielä ollut avainta ja muut jo nukkuivat sikeästi. Vastasipa vaan siihen, että haluaisinko oman avaimen huoneeseen, ja otti passistani kopion ja 10 euroa pantiksi. Helppoa! Olipa kavereilla aamulla ihmettelemistä, ja arvaatteko meninkö aamuluennolle?


Keskiviikko ja torstai jatkuikin kikkailujen merkeissä, ensinnäkin matkustaminen viimein takaisin Freisingiin ja neljän tunnin päiväunet, joiden jälkeen takaisin Müncheniin. Siellä vietettiinkin kosteahko ilta ja yö helix-ihmisten kanssa ja otettiin osaa maitobaarin opiskelijabileisiin. Torstaina koomailua Deutsche Museumeissa, niin monikko siksi, että kikkailtiin ensin itsemme "väärään" museoon, jossa oli vain esillä liikennevälineitä ja esineitä ajalta, jolloin "matkustaminen" keksittiin. Kuulemma joskus mesopotamian valtakunnan aikaan? Viimein löysimme tiemme oikeaan museoon, jossa oli kaikkien odottama nähtävyys solu, jonka sisuksiin pääsi itse integroitumaan. Pettymykseksemme solu ei ollutkaan aivan niin mahtava kuin ennalta odotimme, ja kaikki vakuuttelivat tekevänsä itse paremman. Yksi iso solu Viikkiin nähtävyydeksi helixläiset, kiitos!

Ajattelin vielä kertoa jotain ihan perusjuttuja elämisestä ja omista ajatuksista täällä vaihdossa, ja kieltämättä koti-ikäväkin on osittain päässyt iskemään aika-ajoin. Jotain ihan perusjuttuja kotimaasta ja suomalaisesta yhteiskunnasta on alkanut kaipaamaan. Kuitenkin päätän jättää näistä asioista kertomisen ensikertaan, sillä onhan tuossa jo tuota tarinaa tälle maanantai-illalle, joten ei muuta kuin enskertaan...